Pehr Evind Svinhufvud, joka tunnetaan yleisesti nimellä P. E. Svinhufvud, oli suomalainen asianajaja, poliitikko ja presidentti. Hän syntyi 15. joulukuuta 1861 Tampereella, joka oli tuohon aikaan Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskunta. Svinhufvud oli perheensä nuorin poika, ja hänen isänsä oli insinööri, jonka ansiosta perhe pystyi elättämään itsensä hyvin.
Svinhufvud opiskeli lakia Helsingin yliopistossa ja valmistui asianajajaksi vuonna 1887. Hän aloitti asianajotoiminnan Tampereella, mutta siirtyi myöhemmin Helsinkiin, jossa hänestä tuli arvostettu ja menestynyt lakimies. Svinhufvud oli myös aktiivinen poliittisessa elämässä, ja hänestä tuli eduskunnan jäsen vuonna 1907.
Tärkeä henkilö Suomen historiassa
Svinhufvud oli yksi Suomen itsenäistymisen tärkeimmistä henkilöistä. Hän oli mukana perustamassa Kansallista Edistyspuoluetta vuonna 1918, ja hänestä tuli myöhemmin sen puheenjohtaja. Hänen johtamansa Edistyspuolue oli yksi niistä puolueista, jotka saivat aikaan itsenäistymisen. Svinhufvud oli myös yksi niistä suomalaisista, jotka allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917.
Svinhufvud valittiin Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 1931. Hän oli presidenttinä kommunistien noustessa valtaan Venäjällä ja natsien hallitessa Saksassa. Hänen presidenttikautensa oli jännitteiden täyttämä, ja Svinhufvudin tehtävänä oli turvata Suomen itsenäisyys Venäjän ja Saksan välisen konfliktin aikana.
Presidenttinä Svinhufvud oli pidetty ja arvostettu hahmo. Hänen tukijoukkonsa koostuivat eri puolueiden kannattajista, ja hän onnistui säilyttämään Suomen vakaana ja riippumattomana, vaikka kansainvälinen tilanne oli levoton. Svinhufvudin ystävät kuvasivat häntä vaatimattomaksi, lämminsydämiseksi ja oikeudenmukaiseksi henkilöksi.
Presidenttiyden jälkeen
Svinhufvudin presidenttikauden jälkeen hän palasi takaisin politiikkaan ja oli mukana perustamassa Suomen Kansanpuoluetta. Hän kuoli 29. helmikuuta 1944 kotiinsa.
Pehr Evind Svinhufvudia pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä henkilöistä itsenäisyyden aikakaudella. Hänen rohkeutensa ja johtajuutensa aikana, kun Suomi taisteli itsenäisyydestään, oli ratkaiseva tekijä maan kohtalon kannalta. Hänen perintönsä elää edelleen Suomen kansan sydämissä ja historiassa.